Globaaleja keskusteluja paikallisista ratkaisuista – Integroitu metsänhoito ympäri maailmaa

Artikkelin kirjoittavat Rahel Könen ja Louisa Bouri-Saouter

Vahvistaakseen kansainvälistä tieteellistä vaihtoa integroivan metsänhoidon aiheesta TRANSFORMIT-projekti järjesti hiljattain "Global Scoping Workshopin", joka kokosi yhteen 35 osallistujaa Australiasta, Aasiasta, Euroopasta, Afrikasta ja Amerikasta. Yleisenä tavoitteena oli tukea konseptuaalista suunnittelua, yhteiskehittämistä ja kirjoitusprosessia siitä, miten biologisen monimuotoisuuden suojelua ja puuntuotantoa voidaan vahvistaa hoidetuissa metsissä ympäri maailmaa. 

Hybridi-työpajan isännöi Wageningenin yliopiston metsä- ja luonnonsuojelupolitiikan ryhmä Tavoitteena on muuntaa keskustelujen tulokset yhteiskirjoitetuksi artikkeliksi, jossa esitellään integroivan metsänhoidon (IFM) nykytila, yhteneväisyydet ja eroavaisuudet. 

Visuaalinen keruu Visuaalisuus

Tutkimusalueen laajentaminen integroivien lähestymistapojen, käytäntöjen ja ajureiden osalta 

Kokoontumisen päätavoitteena oli selventää metsänhoidon ja luonnon monimuotoisuuden suojelun käytäntöjen monimuotoisuutta sekä sitä, miten eri puolilta maailmaa tulevat tutkijat käsitteellistävät integroivien lähestymistapojen tärkeimpiä ajureita. 

Tällainen kansainvälinen vaihto auttaa laajentamaan kirjan luvun tutkimusnäkemyksiä.Integroidun metsänhoidon ajurit Euroopassa Metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden suojelun tasapainottaminen: katsaus Eurooppaan (2020), jossa tutkijat Agata Konczal, Jakob Derks (Wageningenin yliopisto) ja Johannes HC de Koning (Kööpenhaminan yliopisto) miten ja miksi Luonnonsuojelua integroidaan metsänhoidon käytäntöihin eri eurooppalaisissa metsäyksiköissä ja -yrityksissä. Kartoittamalla nykyisiä ja tulevia sosiaalisia, taloudellisia, poliittisia, teknologisia ja ekologisia tekijöitä yhdeksässä eurooppalaisessa tapaustutkimuksessa he havaitsivat erilaisia ​​alueellisia eroja siinä, mikä helpottaa tai estää integroidun metsänhoidon soveltamista.  

Avaamalla tilaa akateemiselle vaihdolle eri puolilta maailmaa tulevien tutkijoiden välillä, Global Scoping Workshop pyrki laajentamaan tutkimukseen liittyvää tutkimusalaa – ja siten tuomaan siihen monimutkaisempia ja monipuolisempia näkökulmia. 

Interaktiivisia keskustelutilaisuuksia alueellisista ja käsitteellisistä eroista 

Työpajapäivää leimasi kolme pääasiallista interaktiivista sessiota ja keskustelua, joista jokainen keskittyi maailman alueisiin. Ensimmäinen sessio keskittyi Aasiaan ja Australiaan, toinen Eurooppaan ja Afrikkaan ja kolmas Amerikkaan. Kunkin sessioiden tavoitteena oli pitää mielessä tärkeät teemat – mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden yleinen käsite, mittakaavat (eli eri tasot, joilla tarkastelemme metsiä, yksittäisistä puista metsämetsiköihin ja kokonaisiin maisemiin), monet eri tekijät, jotka vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen, ilmastovaikutusten arvaamattomuus, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset epävarmuustekijät sekä tärkeä kysymys siitä, millaiseen tietoon ja tietoon meidän tulisi luottaa. 

Viimeinen tunti oli sitten omistettu keskeisten oivallusten, ydinkäsitteiden ja vastakkaisten näkemysten kartoittamiselle sekä uusien tutkimuskysymysten ja -oivallusten esittelylle, jotka voisivat antaa pohjaa artikkelille.

Biologisen monimuotoisuuden integrointi maailmanlaajuiseen luonnonsuojeluohjelmaan  

Vaikka termiä biodiversiteetti käytetään laajalti globaalin luonnonsuojeluohjelman muokkaamisessa, kävi ilmeiseksi, että sen määritelmät ja huolenaiheet vaihtelevat.  

Biodiversiteetin suojeluun maailmanlaajuisesti liittyy laaja kirjo yhteisöjen prioriteetteja ja eettisiä näkökohtia. Näin ollen integroidun metsänhoidon käytännöt on mukautettava paikallisiin tarpeisiin ja niiden on perustuttava paikalliseen tietämykseen. Työpajan osallistujat keskustelivat myös biokulttuurisen monimuotoisuuden merkityksestä, joka tunnustaa biologisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden rinnakkaisen evoluution ja keskinäisen riippuvuuden sekä sen integroinnin suojelutoimiin. 

Luonnon monimuotoisuuden määritteleminen liittyy suojeltavan luonnon monimuotoisuuden määrittelyyn. Siksi "luonnonmetsän" määritelmä vaihtelee. Trooppisilla alueilla tavoitteena on säilyttää luonnon monimuotoisuuden koko kirjo, kun taas EU:ssa suojelutoimiin liittyy kompromisseja. Keskustelussa korostettiin myös suojeltavan luonnon monimuotoisuuden tyypin määrittelyn tärkeyttä (esim. toiminnallinen, perintö- tai evolutiivinen monimuotoisuus). Tämä tapahtui jälleen paikallisten näkökulmien valossa, sillä tämä valinta voi määrittää integroidun metsänhoidon käytännöt kentällä. Tavoitteena olevien luonnon monimuotoisuuden tyyppien merkitys voi vaihdella paikallisesti ja ajallisesti. 

Monipuoliset hoitomenetelmät ovat ehdottomasti välttämättömiä monimuotoisten elinympäristöjen tarjoamiseksi eri biomeissa ja alueilla maailmanlaajuisesti, sillä liian yhdenmukaiset suojelu- ja hoitostrategiat voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä tavoiteltujen suojelutulosten saavuttamiselle. Tämä liittyy myös suojelumenetelmien onnistumisen mittaamisen haasteeseen. Esimerkiksi Aasiaan ja Eurooppaan keskittyneessä istunnossa osallistujat korostivat tiedon puutetta puiden biologisesta monimuotoisuudesta, geeneistä lajeihin, mikä vaikeuttaa heidän seurantaansa. Tässä yhteydessä ryhmä toi esiin sen, että biologisen monimuotoisuuden tulisi olla tärkeä osa metsätalouden koulutusta – ja tällä tavoin tehdä metsänhoitajista biologisen monimuotoisuuden asiantuntijoita. Yleisemmin osallistujat ehdottivat, että tarvitsemme sijaismittareita tai muita epäsuoria tapoja mitata, miten biomassan käyttö vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen. 

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen biomassan hyödyntämisessä  

Keskustelun toinen tärkeä osa keskittyi metsien taloudellisen elinkelpoisuuden ylläpitämiseen samalla, kun integroidaan luonnon monimuotoisuuden suojelu. Jos luonnon monimuotoisuuden määritteleminen osoittautui keskeiseksi haasteeksi, tuottavuuskompromisseja oli toinen. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että ekosysteemipalveluiden tarkka kvantifiointi on tarpeen luonnon monimuotoisuuden integroinnin tukemiseksi taloudelliseen arvostukseen.  

Ryhmä käsitteli myös maan säästämiseen ja maan jakamiseen liittyvää keskustelua metsänhoidossa EU:n, trooppisten ja aasialaisten lähestymistapojen näkökulmasta. Näiden lähestymistapojen välinen valinta riippuu kontekstista, mittakaavasta ja hallintorakenteista. Se riippuu myös siitä, mitkä luonnon monimuotoisuuden osa-alueet katsotaan suojelun arvoisiksi ja tarpeellisiksi. Vaikka maan säästäminen on toteutettavissa paremmin valtion tasolla ja hyödyllistä harvinaisille lajeille, maan jakaminen on käytännöllisempää pirstaloituneissa omistusjärjestelmissä ja voi ylläpitää tuottavia metsiä, joilla on jonkin verran luonnon monimuotoisuutta. 

Osallistujat kuitenkin varoittivat tiukasta binäärisestä näkemyksestä. Sen sijaan he ehdottivat joustavampaa viitekehystä, kuten tieteelliseen näyttöön ja paikallisiin olosuhteisiin perustuvien lähestymistapojen jatkumoa. He korostivat myös mielenkiintoisena vaihtoehtona kolmikkolähestymistapaa, jossa yhdistyvät tiukka suojelu, intensiivinen metsätalous ja sekakäyttöalueet. 

Keskustelussa korostettiin myös tieteellisen tiedon puutetta tehokkaimmista lähestymistavoista. Osallistujat totesivat, että tulevan tutkimuksen tulisi keskittyä luonnon monimuotoisuuden lähtötasoihin, metsien pitkän aikavälin sietokykyyn ja integroituihin ratkaisuihin, jotka tasapainottavat suojelua ja tuottavuutta. Vaikka poliittisia päätöksiä ohjaavat usein taloudelliset ja poliittiset edut, osallistujat korostivat näyttöön perustuvan hallinnan merkitystä. 

Loppupohdinta IFM:stä 

Vaikka integroidun metsänhoidon käsite muuttuu liian monitulkintaiseksi, jos yritämme soveltaa sen periaatteita kaikkiin metsätyyppeihin ja alueisiin, se on edelleen arvokas lähestymistapa maailmanlaajuisesti. Lähestymistavan vahvistaminen edellyttäisi sosiaalisten, kulttuuristen ja poliittisten ulottuvuuksien laajempaa huomioon ottamista. Tunnusttamalla ja hallitsemalla aktiivisesti taloudellisia, poliittisia ja ekologisia epävarmuustekijöitä, integroitu metsänhoito voi kehittyä joustavaksi ja mukautuvaksi kehykseksi kestävälle metsänhoidolle.