Paikallisista huolenaiheista yhteisiin ratkaisuihin: Tucholan metsien tulevaisuuden yhteisluonti
Puolan Tucholan metsien naapurissa asuville metsä on osa arkea. Se on paikka kävelylle, virkistäytymiselle ja luonnon lähellä olemiselle – mutta se tarjoaa myös varjoa, vähentää melua ja tuulta sekä parantaa paikallisen ympäristön laatua. Yhden asuinalueen lähelle suunnitellun ohitustien myötä näistä toiminnoista on tullut entistä tärkeämpiä paikallisille asukkaille.
Maaliskuussa 2026 asukkaat ottivat yhteyttä Tucholan metsähallitukseen selkeällä pyynnöllä: he halusivat, että heidän kotiensa välittömässä läheisyydessä oleva metsä tunnustettaisiin "sosiaaliseksi metsäksi" ja sitä hoidettaisiin tavalla, joka säilyttäisi sen virkistys- ja suojelutoiminnot. He pyysivät erityisesti osittaista hakkuuta avohakkuun sijaan.
Pyyntö esitettiin aikana, jolloin Tucholan metsäalue oli perustamassa paikallista yhteistyötiimiä vahvistamaan vuoropuhelua ympäröivien metsien kanssa tekemisissä olevien, niitä hoitavien ja käyttävien välillä. Tiimi kokoaa yhteen monipuolisen joukon sidosryhmiä: edustajia valtionhallinnosta ja paikallisviranomaisista, valtion metsistä, kansallispuistoista, perus- ja keskiasteen oppilaitoksista, korkeakouluista ja metsätalousalan oppilaitoksista, biotieteiden yliopistosta ja kansalaisyhteiskunnasta.
Tämä laaja ryhmä luo tilan, jossa erilaiset näkökulmat ja tiedon tyypit voivat kohdata – ammattimaisesta metsänhoidosta ja luonnonsuojelusta koulutukseen, paikallishallintoon ja metsän vieressä asuvien ihmisten arkielämään.
Dialogista käytännön ratkaisuihin
Tiimin ensimmäisessä kokouksessa 11. maaliskuuta 2026 osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että suunnitelluista toimista tiedottaminen yleisölle, paikallisyhteisöjen kuuleminen ja ratkaisujen yhteinen tutkiminen voivat auttaa rakentamaan luottamusta ja vastaamaan metsiin kohdistuviin erilaisiin odotuksiin.
Asukkaiden pyyntöä käsiteltiin myöhemmin tiimin kokouksessa 23. maaliskuuta. Yhdessä osallistujat tunnistivat paikallisille asukkaille erityisen tärkeät metsäalueet ja keskustelivat mahdollisista hoitomenetelmistä. Yksi tuloksista oli suositus luokitella noin 10 hehtaaria asuinalueiden välittömässä läheisyydessä olevaa metsää uudelleen kaupallisista puustoisista metsistä sosiaalista tehtävää palveleviksi metsiksi – niin sanotuiksi "sosiaalisiksi metsiksi".
Keskustelu siirtyi sitten kokoushuoneesta itse metsään.
Toukokuussa paikan päällä pidetyssä kokouksessa metsään rajoittuvien kiinteistöjen asukkaat tapasivat Tucholan metsäpiirin edustajia keskustellakseen suunnitelluista toimista. Osallistujat tarkastelivat aluetta yhdessä ja keskustelivat avohakkuun ja osittaisen hakkuun eroista. Metsäpiiri oli jo päättänyt korvata avohakkuun osittaisella hakkuulla kyseisellä alueella ja selitti samalla turvallisuusvaatimukset, jotka tarkoittivat, että noin 15 metrin säteellä yksityiskiinteistöistä kasvavat täysikasvuiset puut oli silti poistettava.
Suunniteltu ohitustie lisäsi tilanteeseen uuden monimutkaisuuskerroksen. Vaikka alueen eteläosassa olevat puut joudutaan poistamaan tietyömaan vuoksi, jäljelle jäävä metsä voi edelleen toimia tärkeänä suojelutehtävänä lähialueiden asukkaille. Keskustelussa ei siis keskitytty pelkästään siihen, mitkä puut poistettaisiin, vaan myös siihen, miten metsä voisi jatkaa sosiaalisten ja suojaavien tehtäviensä hoitamista työn jälkeen.
Yhdessä osallistujat sopivat joukosta käytännön periaatteita tulevaa johtamista varten. Näitä ovat:
- 15 metrin turvakaistan ylläpitäminen asuinalueiden rajoilla, ja sitä voidaan tietyissä tapauksissa lyhentää 10 metriin;
- taimien ja aluskasvillisuuden suojaaminen metsätaloustoimien aikana;
- puunkaatoon olemassa olevien polkujen käyttö;
- osittaisen hakkuun suorittaminen tavalla, joka säilyttää metsän suojaavan tehtävän suunnitellulta ohitustieltä tulevalta melulta;
- ekotonisen vyöhykkeen luominen asuintonttien varrelle, ja asukkaat voivat osallistua sopivien lajien valintaan ja istuttamiseen;
- välttämällä sadonkorjuuta, kaivamista ja maanmuokkausta määrättyinä hiljaisina aikoina; ja
- soveltamalla samoja periaatteita myöhempiin hoitotoimenpiteisiin, edellyttäen, että ne sisällytetään tulevan vuosikymmenen metsänhoitosuunnitelmaan.
Erilaisten metsänäkökulmien yhdistäminen
Tucholan kokemus osoittaa, kuinka sidosryhmävuoropuhelu voi muuttaa eri näkökulmia käytännön metsänhoitoratkaisuiksi. Asukkaat tuovat mukanaan arkikokemuksensa metsästä ja sen merkityksestä heidän elämänlaadulleen. Metsänhoitajat jakavat tietoa metsänhoidosta, turvallisuudesta ja kestävästä metsänhoidosta, kun taas paikallisviranomaiset, suojelualueiden hoitajat, oppilaitokset ja kansalaisyhteiskunta tuovat mukanaan uusia näkökulmia metsän laajempaan sosiaaliseen ja ympäristölliseen rooliin.
Prosessi ei poista metsän eri toimintojen välisiä kompromisseja. Sen sijaan se tarjoaa tilan keskustella niistä avoimesti ja tutkia, miten ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita voidaan tarkastella yhdessä.
TRANSFORMITille tämä on tärkeä osa integroivaa metsänhoitoa käytännössä: eri sidosryhmien tuominen prosessiin, erilaisten tietämyksen muotojen yhdistäminen ja yhteistyö metsänhoidon mukauttamiseksi muuttuviin paikallisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin.
Tucholan kokemus korostaa myös vuoropuhelun arvoa ennen päätöksentekoa – se luo sidosryhmille mahdollisuuksia paitsi reagoida metsänhoitoon, myös auttaa muokkaamaan tulevaisuuden ratkaisuja.